#5 Jee mä ratsastan itsenäisesti!

Voi vitsit että mä oon iloinen mun pienestä heppalapsesta! Viime viikonloppuna ratsastin dänillä molemmat päivät.

Lauantaina Eeva (joka ollut apukäsinä tässä sisäänratsastuksessa) tuli tallille ja tarkoitus oli että mentäisiin liinassa kaikki askellajit. Juoksutettiin däniä vähän alle ja kiipesin selkään. Aloitettiin käynnissä isolla ympyrällä, tein pysähdyksiä ja voltteja sekä huolehdin, että käynti riittävän reipasta. Däni liikkuu kivasti omalla moottorilla, joskus tosin saattaa jäädä haaveilemaan jolloin pieni muistutus eteenpäinmenemisestä on tarpeen. Tämän teen käyttämällä ääntä apuna ja siihen yhdistettynä pohje, tällä tavalla on helppo opettaa että pohkeesta eteen, kun juoksuttaessa jo opittu äänapu otetaan siihen mukaan.

Siirtymiset askellajista toiseen sujuvat mielestäni jo todella kivasti, däni kuuntelee istuntaa hyvin ja on myös herkkä pohkeelle. Laukassa tai lähinnä nostoissa se tarvii hieman ääniapuja -samoja mitä juoksuttaessa käytän, jotta ymmärtää mitä halutaan. Olihan tämä vasta toinen kerta kun selästäkäsin laukattiin, joten siihen nähden se toimii mielestäni todella kivasti. 

Sunnuntaina Eeva tuli taas avuksi, olin laittanut dänskin kuntoon ja menin maneesiin käppäilemään. Tällä kertaa en juoksuttanut alle vaan kiipesin suoraan selkään ja mentiin taas ympyrälle liinaan. Tehtiin vähän ravia ja laukkaa kunnes Eeva sanoi, että päästää mut irti! Jihaa onhan tätä 3vuotta odotettu! Däni ei juurikaan sanonut mitään ja lähdimme kävelemään uraa pitkin, tein siinäkin vähän pysähdyksiä ja varmistin että däni on kuulolla. Hetken käveltyämme siirsin sen raviin ja siinä annoin sen ravata vaan eteen puuttumatta vauhtiin sen koomin, pitkät sivut se hieman kiihdytti vauhtia ja luonnollisesti kaarteisiin jarrutti itse. Hankalinta oli ehkä muutaman kerran kun tuntui, että ohjaus on vähän hukassa ja pari kertaa meillä olikin vähän eri ajatuksia siitä mihin suuntaan mennään , mutta tämäkin siis sellaista että d yritti lähteä vasemmalle ja mun ajatus oli oikealle, tästä johtuen liikkuminen oli hetkellisesti hieman haparointia. Ei siis mitään suurempaa ongelmaa :) kerran se hypähti ravista laukkaan ja laukkas muutaman askeleen ja siirtyi itse raviin, niin hurja se oli :)

Ravailin siinä hetken ja d tuntui tyytyväiseltä sekä energiseltä, joten päätin lopettaa siihen tällä kertaa. Mä en ole ollut selässä vielä muualla kun kentällä/maneesissa joten käytiin tekemässä pikku lenkki tallin ympäri taluttajan kanssa. 

Nyt däni saa lomailla tämän viikon, olla vaan ja käydä kävelyllä. Perjantaina lähden aamusta Tallinna horse showhun, joten senkin takia tuli hyvään saumaan tämä miettimisloma dänskille. 

Kuvat on videolta joka oli valmiiksi sumea ja siksi niin epäselviä. 

#4 alkuviikon kuulumisia

Däni oli sunnuntaina piehtaroinut karsinassa ja jäänyt sinne jumiin kun oli liian lähellä seinää, äh. inhoan noita puheluita kun tulee tallilta ja jotain on käynyt. Däni oli kuulemma mennyt aikamoiseen paniikkiin ja ryskännyt siellä ihan kunnolla ja tietenkin pelästyi itse koko tilannetta. 

Eilen kävin taluttelemassa däniä ja olin jo varma, että se on saanut jonkun jalkansa tietenkin rikottua.

Onneksi se oli ihan oma itsensä ja ehkä hieman normaalia energisempikin, joten annoin sen vähän irrotella liinassa kävelytyksen lisäksi, kun maneesissa ei ollut kuin pari ratsukkoa. Musta tuntuu että mä itse hysterisoin näitä tilanteita vähän liikaa, jotenkin vaan tullut niin varovaiseksi, vaikka eihän noille mitään mahda, sattuu jos on sattuakseen.

Dänillä on muuten kuvissa uusi loimi, Kingslandin honeybomb jossa jää lavat vapaaksi. Tykkään itse tästä mallista nimenomaan kävelytys/juoksutus-loimena. Mulla on vastaavanlainen toppismallikin ja se on talvella oikein kiva! On muutamia juttuja mitä pitäis hankkia dänille, se on jotenkin hassun kokoinen ei ihan cob mut ei fullikaan,vaan jotain siltä väliltä. Derbyn varusteet siis olivat lähes kaikki cob kokoa, mutta esim sen vanhat riimut, satulavyöt ,suojat jne ei mene dänille. Kohta on jo onneksi tallinna horse show missä voi tehdä ostoksia, tosin eipä kauaa niin on hihs myös, huh kuukausi, mihin tää aika menee?

Loppuviikosta pitäisi taas kiivetä dänin selkään, täytyy pyytää joku kuvailemaan niin saisi vähän laadukkaampia kuvia toivottavasti. Tänään mulla on koulutunti yhdellä ratsastettavalla hevosella, en ole vielä päättänyt aionko tästä hevosesta kertoa tarkemmin täällä blogissa. :)

#3 Ensimmäiset ratsastelut laidunkauden jälkeen.

Däni on kotiutunut todella kivasti uuteen isoon talliin. Olen antanut rauhassa tutustua paikkoihin ja liikutus ollut lähinnä kävelytystä/juoksuttelua. Däni on käyttäytynyt ihan superhyvin ja oikeastaan mikään uus juttu tuolla ei ole ollut vielä ainakaan ongelma. Yksi sen parhaista piirteistä on mun mielestä rohkeus ja se että d luottaa nyt jo muhun todella paljon ja tuntuu, että se tietyissä tilanteissa vähän turvautuukin mun puoleen jos joku asia jännittää. 

Pesin sen myös ensimmäistä kertaa kokonaan, en siis ollut ennen edes kastellut letkulla koko kroppaa. En viitsinyt sitoa sitä vielä seinään, joten pyysin tallilta apua pitämään dänistä kiinni pesun ajaksi. Däni seisoi kun tatti koko pesun ajan, näytti nauttivan kun sai kunnon shampoo-pesun :-) Olen ihan pienestä pitäen sille opettanut, että käytävällä tullaan elämän aikana seisomaan paljon ja siihen on totuttava heti, tämä onkin dänskille jo ihan tuttu juttu ja se seisoo todella nätisti mihin vaan sen sitookin.

Hulmuharja sai myös kyytiä ja nyt se näyttää jo ihan oikealta ratsulta :) polkkatukka on pop! 

Däni tarhaa ukon kanssa, jonka kanssa siis ollut vieroituksesta asti. Kumpikaan ei kuitenkaan ole riippuvainen toisesta vaikka ovatkin olleet pitkään yhdessä.  Ennen muuttoa uuteen talliin pojat ovat olleet aina yhdessä, asuneet viereikkäisissä karsinoissa, tarhannut ja laiduntanut aina kimpassa, joten nyt oli hyvä aika ottaa karsinat eri talleista, eikä tässäkään ole onneksi ollut kummankaan puolelta mitään ongelmaa.

 Käydään maastossa kävelyllä aika usein, myös melkein aina jos ollaan maneesissa, niin ennen tai jälkeen treenin tehdään pieni kävelylenkki tiellä. Välillä sitä unohtaa, että narun päässä on 3v hevonen. Se ei pelkää juurikaan mitään mitä sen pitäisi pelätä, autoja, traktoreita , mopoja jne. Tämä johtuu varmaan siitä että on asunut aina paikassa jossa liikennettä ja vilskettä. Mitä enemmän kentällä ollut tapahtumaa, sen parempi. En ole mitään jättänyt tekemättä sen takia, että olisi liian kova tuuli tai naapurin lapset ajelisivat tietä edestakaisin mopolla. Hyvä vaan että näin ollut koska voin sanoa, että nyt mulla on maastovarmempi 3v kuin moni aikuinen hevonen! Vaikka hevonen on nuori, mun mielestä sitä ei pida kohdella juurikaan erilailla kun vanhempaa jo oppinutta hevosta. Mä oon kaiken tehny tän kanssa vähän sillä meiningillä, että nyt mennään ja tehdään, oli se sitten harjanselvitysaineen suihkuttelua vaiko selkään nousu. Musta tuntuu että jos on liian varovainen, se tunne vaikuttaa varmasti hevoseen ja hevonen miettii että mitähän tässä nyt tapahtuu kun niin varoen toimitaan. Näissäkin tietenkin maalaisjärki mukana, enkä tarkoita että otan vauhtia ja hyppään sinne selkään, jokainen varmasti ymmärtää mitä tällä tarkoitan. Aran hevosen saa varmasti äkkiä jos ihminen on arka ja varoo liikaa asioita nuoren kanssa.

Däni toimii juoksuttaessa todella hyvin, se osaa ääniavut ja kuuntelee niitä todella kivasti. Laukassa sillä on tasapaino vielä hieman hukassa ympyrällä liinassa ja sille tarvii vähän näyttää tietä, mutta sekin tietty ihan normaalia.

Selässä kävin ensimmäistä kertaa lomailun jälkeen nyt lauantaina, tarkoitus oli katsoa miten se suhtautuu asiaan laidunkauden jälkeen ja miten on keväällä saadut opit muistissa. Mulla oli avustaja liinan päässä ja kiipesin itse penkiltä selkään, aavistuksen d selkään noustessa jännittyi, mutta rentoutui heti kun istahdin satulaan. Mulla itsellä on niin luottavainen fiilis siellä selässä, että ei tarvitse hevosenkaan turhia jännitellä. Tarkoitus oli että tulisin alas ja kiipeäisin takaisin, mutta d tosiaan oli niin rento että päätin jättää turhat toistot välistä. Sanoin taluttajalle että pitää vaan narusta kiinni, mutta itse annan avut. Däni lähti heti pohkeesta reippaasti eteen ja hakee heti kivasti tuntumalle kun ottaa ohjat käteen, musta tuntuu että sen on luonnostaan aika helppo liikkua pyöreänä. Ajoittain d vähän nojasi taluttajaan ja irroittelin sitä sisäpohkeella, jotta taluttajan rooli ei olisi ohjata hevosta. Tein pysähdyksiä ja niissä ollaan jo ihan hakoja, mun ei tarvitse kuin ajatella "seis" ja hieman tiivistää istuntaa niin d pysähtyy. Jotain siis ollaan ainakin tehty oikein :) Se myös seisoo hienosti paikallaan ja lähtee hyvin pohkeesta eteen. Joskus se saattaa jääda liikkeessä vähän haaveilemaan ja joudun muistutella, että etiäpäin, mutta pääsääntöisesti sillä on oma moottori jolla se kyllä liikkuu.

Tämä syksyn ensimmäinen ratsastus meni siis todella kivasti ja tästä on taas kiva jatkaa hyvillä fiiliksillä

Pari videota löytyi puhelimesta kuvien lisäksi;